10. syyskuuta 2016

Kahdeksan vuotta bloggausta - aika päästää irti ja tuulettaa?


Makaan liian monetta päivää sairaana kotona. Kuuntelen sateen ääntä ja etsin taivaalta kohtia, joiden päälle pilvet eivät olisi nukahtaneet märkimään. Keittiöstä kuuluu suhinaa, kattilassa oleva vesi kiehuu ja pitäisi nousta valitsemaan teepussi, jonka upottaa kirpparilta löytyneeseen mukiin. Oikeasti en haluaisi niistä pusseista mitään, sillä koko Lahdesta en ole löytänyt sitä yhtä lemppareistani,  kunnollista inkivääriteetä, jota vain Yogi valmistaa. Joudun tyytymään vain joihinkin omituisiin, tavallisiin ja mauttomiin, jotka juuri ja juuri muistuttavat sitruunaa, jos sitäkään. Taas on se tilanne, etten taida olla tyytyväinen mihinkään. Mihinkään muuhun kuin siihen, mitä ei ole saatavilla.

Tyytyväisyydestä puheenollen, en ole tyytyväinen blogiini. Ehkä ensimmäisiä kertoja ihan oikeasti oikeasti haluaisin vain lopettaa. Onhan niitä aikoja aiemminkin ollut, että blogi tuottaa enemmän stressiä kuin nautintoa, mutta ne ovat olleet vain lyhyitä jaksoja, kun on kiire ja yhteistyökumppanit huutavat niskaan eikä inspiraatio ole tavoitettavissa. Mutta nyt, siitä taitaa olla jo neljäkuukautta kun ajatus lopettamisesta tuli, eikä se ole häipynyt minnekkään. Ei, vaikka toisinaan saankin niitä hurjia puuskia, jolloin tahdon laittaa kaikki uusiksi ja tehdä So Restlessistä taas oikean. Ehkä siksi en haluaisikaan vieläkään päästää irti, vaikka laiminlyöminen kuulostaa tällä kertaa pahemmalta kuin luovuttaminen. Ristiriitaista. 

Bloggaus on kuitenkin kulkenut mukanani jo kahdeksan vuotta. Aikalailla päivälleen, sillä syyskuun alkua, tai elokuun loppua se oli kun avasin bloggerin ikkunan ensimmäistä kertaa. Se on elänyt otteessani niin kauan, riekkunut kanssani eteenpäin nämä vuodet. Ollut teinitytön päiväkirjani ja mukamas aikuisen itseni oppikirja. Toisinaan ainut harrastukseni ja ajanvietteeni. Se on ollut kaikkea, mitä minäkin. Mutta mitä se on nyt, kun en itsekkään tunne olevani mitään? Olemme kai molemmat vain tyhjiä sivuja, minä ja blogini. Ja mitä piirtää tyhjälle sivulle, jos sen pinta hylkii mustetta? Sylkee sen ulos kuin kirjoittaisi märälle lasipinalle.

Miten te olette toimineet/toimisitte tällaisessa tilanteessa? Lopettaako koko homman, päättäen ettei inspiraatio enää palaa kukkaansa, vaiko jättää ajatuksen roikkumaan ja piirtelee vaaleanpunaisia viivoja silloin, kun siveltimessä sattuu olemaan väriä? 

Vinkkejä, ehdotuksia, kehotuksia, neuvoja, mielipiteitä - apuja?

4 kommenttia:

  1. Anonyymi10/9/16

    Tykkään lukea blogiasi ja minusta on ihanaa ettet kirjoita liian usein. En jaksaisi lukea joka päivä jotain, sillä vietän muutenkin niin vähän aikaa netissä. Voisiko pieni tauko auttaa motivaation palaamisen kanssa? Tai aiheiden vaihto, ehkä yhteistyökumppanien hetkellinen unohtaminen?:) toivottavasti et lopeta kokonaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentista :3

      Yhteistöistä olenkin jo luopunut, ja taukoakin olen tässä pidellyt, kuten ehkä huomata saattaa.. Juuri sillä ajatuksella, että kyllä se inspis sieltä tulee.

      Eli samoilla linjoilla ollaan oltu jo jonkin aikaa, mutta ihana kuulla että joku siellä vielä porskuttaisi mukana!

      Poista
  2. Anonyymi12/9/16

    Komppaan edellistä, mustakin on ollut hyvä ettet joka päivä oo kirjoittanut, sen vuoksi oon jaksanut pysyä lukijana monta vuotta :) muuten lukemisesta tulisi suorittamista ja stressiä että kuinka monta päivitystä on missannut.
    En haluaisi myöskään että kokonaan lopetat, sillä blogisi on niin uniikki ja pystyn samaistumaan juttuihisi sekä saan inspiraatiota ja uusia näkökulmia omaan elämään. Kipuilen samojen asioiden kanssa mitä tuot blogiin: kaipuu johonkin muualle on suuri ja tuntuu että en ole tyytyväinen mihinkään mikä on tässä ja nyt ja yritän kehittyä tässä asiassa.
    Tauon pitäminen voisi olla hyvä idea , sen aikana voit päättää mitä teet blogin suhteen. Kuuntele sydäntä, jos tuntuu siltä että et halua jatkaa blogia niin sitten se on oikea vastaus. Jos tuntuu että et oo ihan varma, että edes tositosi vähän ehkä haluat jatkaa mutta et oo varma nikn jatka taukoa, ja sitten jatkat blogia jos/kun sen aika on. Tuli ehkä vähän sekava kommentti. Tsemppiä ja toivotaan että löydät motivaation jatkaa ! <3

    VastaaPoista
  3. Anonyymi15/9/16

    Teet niin kuin itsestäs tuntuu! Jos oisin sun paikalla, niin ehkä antaisin blogin olla, ja palaisin kirjottamaan jos joskus siltä tuntuu. Vois harmittaa, jos poistaisit blogin ja joskus tekiskin mieli kirjottaa tänne.

    VastaaPoista